Alkuperäinen alennus on joukkovelkakirjan nimellisarvon ja hinnan, jolla liikkeeseenlaskija alun perin myi sen sijoittajalle, välinen ero. Kun joukkovelkakirjalaina lopulta lunastetaan eräpäivänä, tämä alennus maksetaan sijoittajalle, mikä edustaa voittoa sijoittajalle. Kirjanpitotarkoituksessa alennus käsittelee liikkeeseenlaskijan korkomenoja ja sijoittajan korkotuloja, ja se kirjataan sellaiseksi kirjanpitoonsa.
Esimerkiksi sijoittaja ostaa liikkeeseenlaskijalta 900 dollarin joukkovelkakirjan. Lainan nimellisarvo on 1000 dollaria. Liikkeeseenlaskija on halukas hyväksymään matalamman hinnan, koska joukkolainan ilmoitettu korko on tällä hetkellä markkinakorkoa alhaisempi, ja alemman hinnan hyväksyminen nostaa ostajan efektiivistä korkoa. Kun liikkeeseenlaskija lunastaa joukkovelkakirjalainan, se maksaa sijoittajalle joukkolainan koko nimellisarvon 1 000 dollaria.
Alkuperäisen alennuksen määrä voi olla erityisen suuri, kun liikkeeseenlaskija myy nollakorkoisia joukkovelkakirjoja. Tällöin alennuksen määrä edustaa ainoaa tulomuotoa sijoittajalle, joka sen vuoksi tekee tarjouksen huomattavasti nimellisarvoa pienemmästä summasta ennen kuin hän sitoutuu ostamaan joukkovelkakirjat. Tämä ei välttämättä merkitse kauppaa sijoittajalle; kokonaistuottoa on verrattu muiden joukkovelkakirjojen tuottoon, sisältäen siihen liittyvän maksukyvyttömyysriskin, jotta voidaan nähdä, edustako alennus hyvää kauppaa.
Sijoittaja ilmoittaa alkuperäisen emissiokohtaisen alennuksen määrän osana verotettavaa tuloa, kun se kertyy kohde-etuutena olevan joukkovelkakirjalainan jäljellä olevan käyttöiän aikana, riippumatta siitä, onko liikkeeseenlaskija saanut maksuja tuona aikana. Sijoittaja voi lisäksi maksaa veroja todellisista saaduista korkotuloista ja mahdollisen arvopaperin markkinahinnan toteutuneesta vahvistumisesta.
