Kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan sijoituskiinteistö on omaisuutta, joka yhteisöllä on vuokratulojen ja / tai pääoman arvon nousun ansaitsemiseksi. Se tuottaa kassavirrat enimmäkseen riippumatta muista yhteisön hallussa olevista varoista. Yhteisö ei ole omaisuutta, jota se käyttää tavaroiden tai palvelujen toimittamiseen, eikä sitä käytetä hallinnollisiin tarkoituksiin. Esimerkkejä sijoituskiinteistöistä ovat arvostettavaksi pidetty maa ja rakennus, jota pidetään nykyisten tai tulevien vuokrasopimusten perusteella kolmansille osapuolille. Esimerkkejä varoista, jotka eivät ole sijoituskiinteistöjä, ovat lähiaikoina myytäväksi tarkoitettu omaisuus, kolmannelle osapuolelle rakennettava kiinteistö, omistama kiinteistö ja kolmannelle osapuolelle rahoitusleasingsopimuksella vuokrattu omaisuus.
Jos sijoituskiinteistö sisältää yhden osan, joka pidetään joko vuokratuoton tai pääoman arvonnousun tarkoitukseen, ja toisen osan, joka pidetään muuhun tarkoitukseen, ja jos osia voidaan myydä erikseen, kirjaa ne erikseen. Jos se ei ole mahdollista, kirjaa kiinteistö sijoitukseksi vain, jos muuhun käyttöön pidettävä osuus on merkityksetön määrä omaisuuden kokonaisarvosta.
Jos yhteisö tarjoaa palveluja kiinteistön käyttäjille, se voi kirjanpitaa kiinteistön sijoituskiinteistöksi vain, jos sen tarjoamat palvelut ovat merkityksettömiä.
Vuokralle ottajan operatiivisella vuokrasopimuksella omistama omaisuus voi olla sijoituskiinteistö, jos se muuten täyttää sijoituskiinteistön määritelmän ja vuokralle ottaja kirjaa sen käyvän arvon malliin. Jos vuokralle ottaja luokittelee tällaisen kiinteistön sijoituskiinteistöksi, sen on kirjattava kaikki sijoituskiinteistöt käyvän arvon mallilla.
