Käyvän arvon laskennassa käytetään käypää markkina-arvoa tiettyjen varojen ja velkojen kirjaamisen perustana. Käypä arvo on arvioitu hinta, jolla omaisuuserä voidaan myydä tai velka selvittää säännellyssä liiketapahtumassa kolmannelle osapuolelle nykyisissä markkinaolosuhteissa. Tämä määritelmä sisältää seuraavat käsitteet:
Nykyiset markkinaolosuhteet. Käyvän arvon johtamisen olisi perustuttava arvostuspäivän markkinaolosuhteisiin, eikä tapahtumaan, joka tapahtui jonakin aikaisempana päivänä.
Tahallisuus. Omaisuuserän tai velan haltijan aikomuksella jatkaa sen omistamista ei ole merkitystä käyvän arvon määrittämisen kannalta. Tällainen tarkoitus voi muuten muuttaa mitattua käypää arvoa. Jos esimerkiksi tarkoituksena on myydä omaisuuserä välittömästi, siitä voidaan päätellä käynnistävän kiireellinen myynti, mikä voi johtaa alempaan myyntihintaan.
Järjestetty liiketoimi. Käypä arvo on johdettava järjestettyyn liiketoimeen, joka johtaa liiketoimeen, jossa ei ole kohtuutonta myyntiin kohdistuvaa painetta, kuten voi tapahtua yrityksen selvitystilassa.
Kolmas osapuoli. Käypä arvo on johdettava oletetun myynnin perusteella yhteisölle, joka ei ole yrityksen sisäpiiri tai joka on millään tavalla sidoksissa myyjään. Muussa tapauksessa lähipiiritapahtuma saattaa vääristää maksettua hintaa.
Ihanteellinen käyvän arvon määrittäminen perustuu aktiivisilla markkinoilla tarjottuihin hintoihin. Aktiiviset markkinat ovat markkinat, joilla tapahtumien määrä on riittävän suuri jatkuvien hintatietojen tarjoamiseksi. Markkinoiden, joilta käypä arvo saadaan, tulisi myös olla pääomamarkkinat omaisuuserälle tai velalle, koska näihin markkinoihin liittyvän suuremman liiketapahtuman määrän oletetaan johtavan myyjän parhaaseen hintaan. Markkinoiden, joilla liike yleensä myy kyseistä omaisuuserää tai suorittaa velat, oletetaan olevan päämarkkinat.
Käyvän arvon laskennassa on useita yleisiä lähestymistapoja käypien arvojen laskemiseen, jotka ovat:
Markkinatapa. Käyttää todellisten markkinatapahtumien hinnat samankaltaisille tai identtisille varoille ja veloille käyvän arvon saamiseksi. Esimerkiksi hallussa olevien arvopapereiden hinnat voidaan saada kansallisesta pörssistä, jossa näitä arvopapereita säännöllisesti ostetaan ja myydään.
Tulotapa. Käyttää arvioituja tulevia kassavirtoja tai tuloja, oikaistu diskonttauskorkolla, joka edustaa rahan aika-arvoa ja riskiä siitä, että kassavirtoja ei saavuteta, diskontatun nykyarvon johtamiseen. Vaihtoehtoinen tapa sisällyttää riski tähän lähestymistapaan on kehittää todennäköisyyksien painotettu keskiarvo mahdollisista tulevista kassavirroista.
Kustannusmenetelmä. Käyttää arvioituja kustannuksia omaisuuden korvaamiseksi, mukautettuna olemassa olevan omaisuuden vanhentumiseen.
GAAP tarjoaa hierarkian tietolähteistä, jotka vaihtelevat tasosta 1 (paras) tasoon 3 (huonoin). Näiden tietotasojen yleisenä tarkoituksena on vaihtaa kirjanpitäjä useiden arvostusvaihtoehtojen avulla, joissa suositellaan lähempänä tasoa 1 olevia ratkaisuja kuin taso 3. Kolmen tason ominaisuudet ovat seuraavat:
Taso 1. Tämä on identtisen erän noteerattu hinta aktiivisilla markkinoilla arvostuspäivänä. Tämä on luotettavin todiste käyvästä arvosta, ja sitä tulisi käyttää aina, kun näitä tietoja on saatavilla. Kun tarjous-kysyntä-hintaero on olemassa, käytä hintaa, joka edustaa omaisuuserän tai velan käypää arvoa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että omaisuuserän arvostamiseen käytetään ostohintaa ja velan kysyttävää hintaa. Kun mukautat noteerattua tason 1 hintaa, se siirtää tuloksen automaattisesti alemmalle tasolle.
Taso 2. Tämä on suoraan tai epäsuorasti havaittavissa olevia panoksia kuin noteerattuja hintoja. Esimerkki tason 2 panoksesta on liiketoimintayksikön arvostuskerroin, joka perustuu vertailukelpoisten yhteisöjen myyntiin. Tämä määritelmä sisältää sellaisten varojen tai velkojen hinnat, jotka ovat (tärkeimmät kohdat lihavoitu):
Vastaaville tuotteille aktiivisilla markkinoilla; tai
Identtiset tai samankaltaiset tuotteet passiivisilla markkinoilla; tai
Muiden syöttötietojen kuin noteerattujen hintojen osalta, kuten luottoriskit, maksukyvyttömyysasteet ja korot; tai
Syötöille, jotka on johdettu korrelaatiosta havaittavien markkinatietojen kanssa.
Taso 3. Tämä on havainnoimaton tulo. Se voi sisältää yrityksen omia tietoja, oikaistuina muilla kohtuudella käytettävissä olevilla tiedoilla. Esimerkkejä tason 3 panoksista ovat sisäisesti luotu talousennuste ja jakelijan tarjoama tarjous.
Nämä kolme tasoa tunnetaan käyvän arvon hierarkiana. Huomaa, että näitä kolmea tasoa käytetään vain arviointitekniikoiden (kuten markkinamallinnuksen) syöttämiseen. Tasoja ei käytetä suoraan käypien arvojen luomiseen varoille tai veloille.
