Valvontapreemia on ostajan maksama ylitys kohdeyrityksen markkinahinnasta hallinnan saamiseksi. Tämä palkkio voi olla merkittävä, kun kohdeyritys omistaa elintärkeää henkistä omaisuutta, kiinteistöä tai muuta omaisuutta, jonka hankkijaosapuoli haluaa omistaa.
Kun sijoittajat ostavat osakkeita yrityksessä, he saavat oikeuden osinkoihin, mahdollisen osakkeen markkinahinnan vahvistumisen ja lopullisen osuuden tuotosta, jos yritys myydään. Jos sijoittaja ostaa vähintään 51 prosentin määräysvallan yrityksessä, hän saa myös oikeuden ohjata liiketoimintaa haluamallaan tavalla. Tästä johtuen määräysvallan saaminen on lisähinnan arvoinen, jota kutsutaan määräysmaksuksi.
Valvontamaksu voi olla merkityksetön, jos kohde on konkurssin partaalla, koska liiketoiminnan oletettavasti lyhytaikainen luonne tekee valvontamaksusta olennaisesti merkityksetöntä. Jos kohde on kuitenkin vahva liiketoiminta, jota hankkija voi parantaa, valvontamaksu voi olla merkittävä tekijä. Historialliset todisteet osoittavat, että terveiden yritysten valvontapalkkiot voivat vaihdella 30 prosentista 75 prosenttiin yrityksen osakkeen markkinahinnasta.
Ohjausmaksu ei ole mustavalkoinen käsite, jossa ensimmäiset 51% omistuksesta on arvokkaampia kuin loput 49%. Harkitse sen sijaan lukuisia tilanteita, joissa omistus on jaettu monien omistajien kesken. Esimerkiksi, jos on kolme osakkeenomistajaa, joista kaksi omistaa 49% ja yksi 2% osakkeista? Tässä tapauksessa 2 prosentin osakkeenomistaja omistaa erittäin arvokkaan osan liiketoiminnasta, kun otetaan huomioon sen kyky vaikuttaa äänestykseen ja joka antaisi varmasti palkkion. Vaihtoehtoisesti, mitä jos satoja pienosakkaita ja yksi osakkeenomistaja omistaa 35% liiketoiminnasta? Tämän 35 prosentin omistaminen ei välttämättä johda yrityksen suoraan hallintaan, mutta se voi olla niin paljon helpompaa saada kuin satojen muiden osakkeenomistajien tavoittelu, että se määrää palkkion.
Hallintopreemion käsite on keskeinen syy siihen, miksi ostajat alentavat joskus jäljellä olevien osakkeiden tarjoushintoja kaksitasoisessa hankinnassa. Jos hankkijaosapuoli on jo saanut määräysvallan liiketoiminnassa, ylimääräisiin osakkeisiin ei enää liity määräysvaltaa, mikä sen vuoksi alentaa niiden arvoa.
