Maaomaisuutta ei poisteta, koska sen katsotaan olevan rajaton taloudellinen vaikutusaika. Tämä tekee maasta ainutlaatuisen kaikkien omaisuustyyppien joukossa; se on ainoa, jonka poistot ovat kiellettyjä.
Lähes kaikilla käyttöomaisilla on taloudellinen vaikutusaika, jonka jälkeen ne eivät enää edistä yrityksen toimintaa tai lopettavat tulojen tuottamisen. Tämän käyttöiän aikana ne poistetaan, mikä vähentää niiden kustannuksia siihen, minkä heidän oletetaan olevan arvokkaita käyttöikänsä lopussa (joka tunnetaan pelastusarvona). Maalla ei kuitenkaan ole lopullista käyttöikää, joten sitä ei voida mitätöidä. Sen sijaan maalla katsotaan olevan rajoittamaton elinikä, ellei louhittavia luonnonvaroja ole (ks. Alla). Lisäksi maan niukkuuden vuoksi sen arvolla on taipumus kasvaa ajan myötä, toisin kuin useimpien muiden käyttöomaisuuden tyyppien arvon laskussa.
Kun yhteisö ostaa maata, jolla on rakennus, kustannukset on jaettava maan ja rakennuksen kesken; tuloksena on rakennuksen, mutta ei maan, poistot. Hyvä tapa saada tämä allokaatio on käyttää kiinteistöveroa tai arviointia.
Ainoa poikkeus säännökseen, jonka mukaan maata ei poisteta, on silloin, kun jokin osa maasta tosiasiallisesti käytetään loppuun, esimerkiksi kun kaivos tyhjennetään sen malmivaroista. Tässä tapauksessa poistat maan luonnonvarat ehtymismenetelmällä.
Ehtyminen on luonnonvarojen käytön vuosimaksu. Ehtymisen laskemiseksi on ensin perustettava ehtymisperusta, joka on ehtyvän omaisuuden määrä. Tyhjennyspohja sisältää seuraavat elementit:
Hankintakustannukset—Kustannukset omistusoikeuksien hankkimisesta ostamalla tai vuokraamalla tai rojaltimaksuina kiinteistön omistajalle.
Tutkimuskustannukset—Tyypillisesti nämä kulut kirjataan kuluksi syntymishetkellä; tietyissä olosuhteissa öljy- ja kaasuteollisuudessa ne voidaan kuitenkin aktivoida.
Kehityskustannukset—Aineettomat kehityskustannukset, kuten porauskustannukset, tunnelit, akselit ja kaivot.
Palautuskustannukset—Kustannukset, jotka aiheutuvat kiinteistön palauttamisesta sen luonnolliseen tilaan luonnonvarojen louhinnan jälkeen.
Ehtymisperusteen määrä vähennettynä sen arvioidulla pelastusarvolla, veloitetaan ehtymiskustannuksiin kullakin jaksolla käyttämällä uuttomäärää uutettua yksikköä kohti yksikön ehtymisnopeus joka lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:
