Perusvarastomenetelmä on vaihto-omaisuuserän arvostustekniikka, jossa toiminnan ylläpitoon tarvittava vähimmäismäärä varastoja kirjataan hankintamenoon, kun taas LIFO-menetelmää sovelletaan kaikkiin lisävarastoihin. Tätä lähestymistapaa ei voida hyväksyä yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.
