Julkishallinnon kirjanpito ylläpitää tiukkaa resurssien hallintaa ja jakaa toiminnot eri rahastoihin selkiyttääkseen, miten resursseja kohdennetaan eri ohjelmiin. Tätä kirjanpitotapaa käyttävät kaikentyyppiset julkisyhteisöt, mukaan lukien liittovaltion, osavaltioiden, läänin, kuntien ja erityistarkoituksiin tarkoitetut yksiköt.
Hallitusten ainutlaatuisten tarpeiden vuoksi näille organisaatioille on kehitetty erilainen kirjanpitostandardi. Ensisijainen organisaatio, joka vastaa näiden standardien luomisesta ja päivittämisestä, on Governmental Accounting Standards Board (GASB). GASB: n tehtävänä on kehittää kirjanpitoa ja tilinpäätösstandardeja valtion ja kuntien hallituksille, kun taas tilinpäätösstandardilautakunnalla (FASB) on sama vastuu, mutta kaikista muista yhteisöistä, jotka eivät liity valtion toimintaan.
Rahasto on kirjanpitoyksikkö, jolla on itsetasapainotettu tiliryhmä, jota käytetään taloudellisten resurssien ja velkojen sekä liiketoiminnan kirjaamiseen ja joka on erotettu tiettyjen toimintojen harjoittamiseksi tai kohdennettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahasto ei ole erillinen oikeushenkilö. Hallitukset käyttävät varoja, koska niiden on ylläpidettävä varojaan erittäin tiukasti, ja varat on suunniteltu seuraamaan resurssien sisään- ja ulosvirtauksia kiinnittäen erityistä huomiota käytettävissä olevien varojen jäljellä olevaan määrään. Erottamalla resurssit useisiin rahastoihin hallitus voi seurata tarkemmin resurssien käyttöä minimoiden siten ylimenojen tai menojen riskin alueilla, joita ei ole hyväksytty valtion talousarviossa.
Jotkin rahastotyypit käyttävät eri kirjanpito- ja arvostuspohjaa. Näiden käsitteiden välisen eron selventämiseksi sovelletaan kirjanpidon perustaa kun tapahtumat kirjataan, kun taas mittauksen painopiste hallitsee mitä tapahtumat kirjataan.
Suoriteperusteista kirjanpitoa oikaistaan käsiteltäessä valtion varoja. Näiden oikaisujen yhteismäärää kutsutaan muunnetuksi suoriteperusteeksi. Muutetun kirjanpitoperiaatteen mukaisesti tulot ja julkisten varojen varat (kuten lainojen liikkeeseenlaskusta saatavat tuotot) kirjataan, kun ne ovat alttiita karttumiselle. Tämä tarkoittaa, että nämä erät eivät ole käytettävissä vain kauden menojen rahoittamiseen, vaan ovat myös mitattavissa. "Käytettävissä oleva" käsite tarkoittaa, että tuotot ja muut rahavarat ovat kerättäviä kuluvan kauden aikana tai riittävän pian sen jälkeen, jotta ne ovat käytettävissä kuluvan kauden velkojen maksamiseen. "Mitattavissa olevan" käsitteen avulla hallitus ei voi tietää tarkkaa tulojen määrää sen keräämiseksi.
Julkishallinnon rahaston tilinpäätöksessä painopiste on pääasiassa menoissa, jotka ovat rahaston nettorahoitusresurssien pienenemisiä. Suurin osa menoista on ilmoitettava, kun vastaava velka syntyy. Tämä tarkoittaa, että valtion rahaston velka ja menot kertyvät sinä aikana, jona rahastolle syntyy velka.
Julkisten varojen painopiste on nykyisissä rahoitusresursseissa, mikä tarkoittaa varoja, jotka voidaan muuntaa rahaksi, ja velkoja, jotka maksetaan kyseisellä käteisellä. Toisin sanoen julkisyhteisöjen rahastojen taseet eivät sisällä pitkäaikaisia varoja tai varoja, joita ei muuteta rahaksi lyhytaikaisten velkojen maksamiseksi. Vastaavasti nämä taseet eivät sisällä pitkäaikaisia velkoja, koska ne eivät vaadi nykyisten taloudellisten resurssien käyttöä selvitykseen. Tätä mittauskohdetta käytetään vain julkisyhteisöjen kirjanpidossa.
