Staattinen budjetti on budjetti, joka ei muutu aktiivisuustasojen vaihteluiden mukaan. Siten, vaikka todellinen myyntimäärä muuttuisi merkittävästi staattisessa budjetissa dokumentoituun odotukseen nähden, budjetissa lueteltuja määriä ei muuteta. Staattinen budjettimalli on hyödyllisin, kun yrityksellä on hyvin ennustettavissa olevat myynnit ja kulut, joiden ei odoteta muuttuvan paljon budjetointijakson aikana (esimerkiksi monopolitilanteessa). Sujuvammissa ympäristöissä, joissa liiketulokset voivat muuttua huomattavasti, staattinen budjetti voi olla este, koska todellisia tuloksia voidaan verrata budjettiin, jolla ei ole enää merkitystä.
Staattista budjettia käytetään perustana, josta todellisia tuloksia verrataan. Tuloksena olevaa varianssia kutsutaan staattiseksi budjettivarianssiksi. Staattisia budjetteja käytetään yleisesti myynnin arvioinnin perustana. Ne eivät kuitenkaan ole tehokkaita kustannuskeskusten suorituskyvyn arvioinnissa. Esimerkiksi kustannuspaikkapäällikölle voidaan antaa suuri staattinen budjetti, ja se tekee menot staattisen budjetin alapuolelle ja palkitaan siitä, vaikka yrityksen myynnin huomattavasti suurempi lasku olisi edellyttänyt paljon suurempaa kustannusten alentamista. Sama ongelma syntyy, jos myynti on paljon odotettua korkeampi - kustannuspaikkojen johtajien on käytettävä enemmän kuin staattisessa perustalousarviossa ilmoitetut määrät, ja siten näyttäisi olevan epäsuotuisia vaihteluita, vaikka he vain tekevätkin mitä pitävät yllä vastaamaan asiakkaiden kysyntään.
Staattisen budjetin käyttäminen varianssianalyysin perustana on, että vaihtelut voivat olla varsin merkittäviä etenkin tulevaisuudessa kauimpana olevina budjettikausina, koska on vaikea tehdä tarkkoja ennusteita muutamaksi kuukaudeksi. Nämä vaihtelut ovat paljon pienempiä, jos sen sijaan käytetään joustavaa budjettia, koska joustavaa budjettia mukautetaan todellisen myyntimäärän muutosten huomioon ottamiseksi.
Esimerkiksi ABC Company luo staattisen budjetin, jossa tulojen ennustetaan olevan 10 miljoonaa dollaria ja myytyjen tavaroiden kustannukset 4 miljoonaa dollaria. Todellinen myynti on 8 miljoonaa dollaria, mikä edustaa 2 miljoonan dollarin epäsuotuisaa staattista budjettivarianssia. Myytyjen tavaroiden todelliset kustannukset ovat 3,2 miljoonaa dollaria, mikä on suotuisa staattinen budjettivarianssi 800 000 dollaria. Jos yritys olisi käyttänyt sen sijaan joustavaa budjettia, myytyjen tuotteiden kustannuksiksi olisi asetettu 40% myynnistä, ja ne olisivat vastaavasti laskeneet 4 miljoonasta 3,2 miljoonaan dollariin, kun todellinen myynti laski. Tämä olisi johtanut siihen, että sekä myytyjen tuotteiden todelliset että budjetoidut kustannukset olisivat samat, jotta myytyjen tuotteiden kustannukset eivät olisi lainkaan varianssia.
