ERP on lyhenne yrityksen resurssien suunnittelusta, ja se viittaa integroituun ohjelmistopakettiin, joka tukee kaikkia yrityksen toiminnallisia alueita. Siten se pystyy käsittelemään kirjanpidon, asiakaspalvelun, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja muiden osastojen liiketoimintavaatimukset yhdellä käyttöliittymällä. Monet ERP-järjestelmät hyväksyvät myös tietoja yrityksen asiakkailta ja toimittajilta toimitusketjun hallintaa varten, joten järjestelmä ylittää olennaisesti yrityksen perinteiset rajat.
ERP-järjestelmän suuri etu on, että kaikki yritystiedot on integroitu, joten tiedot syötetään järjestelmään vain kerran (toisin kuin useimmissa yrityksissä edelleen yleinen "siilotapa", jossa tiedot syötetään erilliseen ohjelmistoon kunkin osaston käyttämät paketit). Integroidun toiminnanohjausjärjestelmän avulla yritykset havaitsevat, että niiden tapahtumavirheiden määrä laskee, kun taas monet aikaisemmin manuaalista työtä vaatineet tehtävät ovat nyt täysin automatisoituja. Turvallisuuskysymyksistä huolimatta työntekijät pääsevät myös muiden osastojen tietoihin, joita aiemmin oli vaikea saada, tai vain IT-osaston erityisohjelmoinnin avulla.
ERP-järjestelmän haittapuoli on sen äärimmäinen monimutkaisuus. Ohjelmiston käyttöönotto ja yrityksen olemassa olevien tietojen muuntaminen vaatii paljon aikaa. Koska ERP-järjestelmät voidaan konfiguroida vain rajoitetulla tavalla, useimmat yritykset huomaavat, että niiden on muutettava toimintatapojaan ohjelmiston mukaisiksi sen sijaan, että ohjelmisto muutettaisiin niiden menettelyjen mukaisiksi. Nämä muutokset vaativat suuria koulutusmenoja, ja ne voivat johtaa vanhaan järjestelmään tottuneiden työntekijöiden vastustukseen. Nämä asiat edellyttävät miljoonien dollareiden suuruista toteutusbudjettia ja useita vuosia kestäviä ponnisteluja.
