Vakuutus on palkkion vaihto riskin hyväksymisestä. Tämä on riskinsiirto osapuolelta toiselle, ja sitä käytetään yleisimmin vakuutusalalla, jossa asiakkaat maksavat vakuutuksenantajalle erityisten riskien ottamisesta. Katetun riskin sattuessa vakuutuksenantaja maksaa asiakkaalle vakuutussopimuksessa ilmoitetun määrän. Termi tulee käytännöstä, jossa riskin ottava henkilö allekirjoittaa nimensä alle sen riskin määrän, jonka hän suostui hyväksymään.
Käsite koskee myös sijoituspankkitoimintaa, jossa vakuutuksenantaja auttaa asiakasta myymään arvopaperinsa sijoitusyhteisölle. Vakuutuksenantaja ottaa riskin takaamalla, että arvopaperit myydään vähimmäishintaan; vakuutuksenantaja korvaa erotuksen, jos näin ei tapahdu. Vakuutuksenantaja voi ansaita myös huomattavan voiton myymällä arvopaperit korkeammalla hinnalla ja tasoittamalla eron.
Vakuutuksenantajat voivat purkaa osan liiketoimeen liittyvästä riskistä muodostamalla syndikaatin useista merkintäjärjestelmistä. Jos riski ilmenee, siihen liittyvä maksuvelvollisuus jaetaan syndikaatin jäsenten kesken, jotta kukaan yhteisö ei kestä koko maksun taakkaa.
Vakuutuskäsite syntyy myös liikepankkitoiminnassa, jossa luotonantaja ottaa riskin siitä, että lainanottaja ei pysty maksamaan lainaa takaisin. Vastineeksi lainanottaja maksaa korkoa ja lainan aloituskustannuksia lainanantajalle.
Keskeinen merkitys vakuutusroolissa on riskinarviointi. Riskin ottava osapuoli tutkii toisen osapuolen tilinpäätöksen ja siihen liittyvän ehdotetun liiketoimen riskin. Näiden tietojen perusteella ja yhdessä vakuutuksenantajan aikaisemman kokemuksen kanssa kentällä se saavuttaa hinnan, jolla se on halukas osallistumaan vakuutustehtävään. Jos riskitaso näyttää olevan liian korkea, vakuutuksenantaja voi kieltäytyä tekemästä kauppaa millä tahansa hinnalla.
